HISTORIA - ILMAVOIMIEN VIESTIKILTA RY
Kiltatoimintaa vuodesta 1965
Alla Keijo Koiviston ja Martti Lehdon toimittama julkaisu Ilmavoimien Viestikilta ry – Viisi vuosikymmentä kiltatyötä. Teos julkaistiin killan 50-vuotisjuhlissa 9.10.2015.
Historiikki pohjautuu alun perin Taimo Tuomen killan 20-vuotistaipaleelta vuonna 1985 tekemään erinomaiseen katsaukseen, joka on julkaistu Ilmaviesti 1/1986:ssa. Tähän katsaukseen Matti Antikainen laati v 1995 lisäyksenä seuraavan kymmenvuotistaipaleen. Näin täydennettyä 30-vuotiskatsausta käytetään tämän esityksen runkona. Katsaukseen on Matti Antikainen lyhyesti lisännyt neljännen vuosikymmenen osuuden. Kuten 10 vuotta sitten on killan pitkäaikainen sihteeri Eero Vuorimaa nytkin laittanut killan arkiston kiitettävään kuntoon sekä kerännyt sieltä tietoja, joilla on täydennetty tätä esitystä.
Lähtötilanne vuonna 1965
Jo 1950-luvulla tehtiin useita aloitteita ilmavoimien viestialalla palvelevien ja palvelleiden keskinäisen yhdyssiteen aikaansaamiseksi. Ilmavoimien Viestipataljoonan siirryttyä kesällä 1962 Hämeenlinnasta Luonetjärven varuskuntaan alkoi vähitellen orastaa ajatus oman killan perustamisesta. Ilmavoimien viestiaselaji oli syntynyt jatkosodan aikana ja parhaimmillaan ilmavoimien omien viestijoukkojen vahvuus oli ollut peräti 16.000 henkeä. Rauhan tultua jäi ilmavoimiin oma viestipataljoona kartuttamaan edelleen aselajin reserviä, joten pohjaa kiltatoiminnan aloittamiselle arvioitiin olevan riittävästi.
Torjuntavoitto varmistetaan -lehdessä on ilmavoi¬mien sodan ajan viestikomentajan eversti Veikko Sauran tekstin yhteydessä kaavio, josta tarkemmin selviävät Ilmavoimien viestijoukot v. 1944. Todettakoon, että lottia oli näissä joukoissa noin 3000.
Ilmavoimien piirissä toimi vuonna 1965 ainoastaan yksi kilta – silloinen Hämeen lennoston Lentorykmentti 4:n kilta, joka pommituslentäjien perinteitä vaalivana ei vastannut ilmavoimien viestimiesten odotuksia. Ilmavoimien viesti- ja tutkakoulutus oli lisäksi niin paljon yleisestä viestikoulutuksesta eriytyvää, ettei ilmavoimien viestimiesten liittyminen Riihimäen varuskuntaan tukeutuneeseen Viestikiltaankaan tuntunut mielekkäältä ratkaisulta. Kilta-ajatuksen ”pääideologina” ja arvo¬valtaisimpana puolestapuhujana oli Ilmavoimien Esikunnan viestiosaston silloinen päällikkö, everstiluutnantti Paavo Yliluoma.
Ilmavoimien viestikoulusta perinnejoukko-osasto
Joulukuun 4. päivänä 1965 vietti Luonetjärvellä Ilmavoi¬mien Viestipataljoonan oppilaskunta kurssijuhliaan, jonne oli kutsuttu mukaan myös eräitä aikaisempien vuosien oppilaskuntatyössä aktiivisesti vaikuttaneita henkilöitä, van¬hempaa reserviläispolvea sekä aselajin vakinaisia edusta¬jia. Tilaisuudessa todettiin oma kilta tarpeelliseksi ja pe¬rustava kokous pidettiinkin jo seuraavana aamuna 5.12.1965. Ilmavoimien viesti- ja tutkakilta r.y.:n perustamiskirjan allekirjoittajiksi valittiin Seppo Haapanen, Perttu Peitsara ja Kaarle Nordenstreng.
Taimo Tuomi toteaa:
”Kilta pitää perinnejoukkoinaan kaikkia jatkosodan ai¬kana ilmavoimien viestikomentajan johdossa olleita jouk¬ko-osastoja. Killassa ovat edustettuina näin ollen paitsi ”klas¬sillinen” viestitoiminta myös tutkatoiminta, radiotieduste¬lu, ilmavalvonta ja lennonvarmistuksen viestitoiminta. Koulutushaaraan tai tehtäviin ei tuijoteta, vaan killanjäse-nyyteen on kirjuri tai lääkintämies yhtä oikeutettu kuin asen¬taja tai insinöörikin. Killan perinnejoukko-osastona tämän päivän ilmavoimissa (1965) on Ilmavoimien Viestikoulu Luonetjärven varuskunnassa”.
Näin Tuomi 20 vuotta sitten. Tällä hetkellä voidaan todeta, että 1.12.1941 perustettu Ilmavoimien Viestivarikko, joka rauhan tultua oli liitettävä osaksi Ilmavoimien Varikkoa on taas itsenäinen laitos nimenään Ilmavoimien Viestitekniikkalaitos. Ilmavoimien Viestitekniikkalaitos on nimetty killan toiseksi perinnejoukko-osastoksi. Myös Viestikoelaitos, jolla on oma kiltansa, on liitet¬ty osaksi Ilmavoimia.
Lennostot hoitavat kattavasti ilmavalvontaa ja lisäksi niillä on organisaatiossaan viestikorjaamot. Viestitoimiala kaikkineen hoitaakin yhtä tärkeimmistä ilmapuolustuksen perustoi¬minnoista, jonka avulla luodaan perusedellytykset hävittäjätorjunnalle ja ilmatorjunnalle.
Kiltaa perustettaessa määritettiin killan kotipaikaksi Helsinki. Killan perustajajäsenpolvi oli tällöin pääosin Hel¬singissä opiskelemassa. Ilmavoimien Viestipataljoonan rekrytointialueena oli koko maa ja Helsingissä luonnolli¬sena tukeutumispisteenä oli Ilmavoimien Esikunta ja eri¬tyisesti sen viestiosasto. Lopuksi oli todettava myös, että Luonetjärven varuskunta oli hieman hankalien kulku¬yhteyksien päässä. Toiminta lähtikin reippaasti käyntiin ja paikallistoimintakin alkoi erittäin voimakkaana versoa Hel¬singissä ja Tampereella.
Toimintakertomuksesta vuodelta 1966 ilmeneekin että:
”Kulunut ensimmäinen varsinainen toimintavuosi on voimakkaasti osoittanut, ettei ilmavoimien viesti¬miesten veljellisen yhdyssiteen perustaminen ole ol¬lut aiheeton. Yli 350 nouseva jäsenmäärä kertoo täs¬tä selvää kieltään.”
Nordenstrengin jälkeen killan puheenjohtajana toimi Paavo Tuomi (vuodet 1968-69), Perttu Peitsara (vuodet 1970-71) ja Jukka Kivi (vuoden 1972). Sihteereinä alkuvuosina toimivat Erkki Lindfors, Kim¬mo Vasenius, Juhana Ylinen, Veikko Niemi ja Aarre Iitti. Valtuuskunnan puheenjohtajana Eskolan jälkeen oli Kaarle Nordenstreng, Seppo Haapanen ja Erkki Lindfors.
Killan toiminta keskittyi 1970-luvulla Tampereelle
Ilmavoimien Esikunnan siirtyminen puolestaan Luonetjär¬ven varuskuntaan vuoden 1973 lopulla merkitsi kilta¬toiminnassa vakavan kriisin alkua. Paikallistoiminta Hel¬singissä tyrehtyi nopeasti eikä sitä saa¬tu pitkään aikaan voimakkaasti käynnistetyksi. Myös valtakunnalli¬nen toiminta alkoi kärsiä eikä Luonetjärveltäkään enää löy¬tynyt riittävästi aktiviteettia kiltatoimintaan, vaikka käytet¬tävissä olisivat olleet nyt Ilmavoimien Esikunnan viesti¬osaston ja Ilmavoimien Viestikoulun yhdistetyt resurssit.
Nämä kriisivuodet hoiti puheenjohtajana uhrau¬tuvasti Erik Schalin sihteerinään Kari Kataja-Rah¬ko. Valtuuskunnan puheenjohtajana toimi Seppo Vasama.
Johtokunta oli kuitenkin alkanut spontaanisti tam¬perelaistua ja killan keskeiset toiminnot siirtyivät vähitel¬len kokonaan Tampereelle. Täällä tilanne vakiintui, toiminta vilkastui ja vuonna 1977 killan sääntöjä uusittaessa koti¬paikaksi merkittiinkin jo virallisesti Tampere.
Killan puheenjohtajaksi valittiin vuonna 1975 Tam¬pereen paikallisosaston vetäjä Kauko Allonen, joka hoitikin tätä tehtävää aina vuoteen 1989 saakka. Pitkästä ansiokkaasta päivätyöstään Ilmavoimien Viesti- ja Tutkakillan vetäjänä Kauko sai paljon tunnustusta ja lopulta kunniapuheenjohtajan arvon. Kaukon sihteereinä Tampereella toimivat aluksi Tarmo Aaltonen, sittemmin Esko Rosnell ja lopuksi Raimo Viinikainen.
Todettakoon, että vuoden 1977 sääntömuutoksen yhte¬ydessä lakkautettiin killan valtuuskunta, jolla Tuomen mu¬kaan ei itse asiassa ollut käytännön merkitystä. Samalla siirryttiin yhden vuosikokouksen sijasta kahteen sääntömääräiseen kokoukseen vuodessa, mikä puolestaan selvästi aktivoi toimintaa.
Killan kotipaikkakysymys oli Taimo Tuomen mukaan omalla tavallaan paradoksi, olihan kotipaikka Tampere ai¬van toinen kuin perinnejoukko-osaston sijaintipaikka. Ku¬luneet kaksi ensimmäistä vuosikymmentä olivat kuitenkin näyttäneet, että kiltatoiminta on lähes puhdasta reserviläistoimintaa. Totuutta silmiin katsoen oli v.1985 todettava, että perinnejoukko-osaston henkilökuntaa kiltatoiminta ei suuremmassa määrin ollut saatu liik¬keelle ja perinnejoukko-osasto puolestaan oli osoittautunut sijaitsevan valitettavan syrjässä valtakunnallisten kokousten pitoa ajatellen. Yhteyksiähän perinnejoukko-osastoon toki ylläpidettiin. Joukko-osaston edustajalla oli aina käytettä¬vissä ”vakanssi” killan hallituksessa ja kilta käy säännölli¬sesti esiintymässä joukko-osaston merkkipäivinä luovuttaen mm. tunnustuspalkinnot varusmiesten kotiuttamistilaisuuk¬sissa.
Näin siis vuonna 1985 ja paljolti vielä vuonna 1995.
Sääntömuutoksessa 1993 saatettiin kiltamme säännöt uuden yhdistyslain edellyttämään muotoon. Itse killan tavoitteet ja toimintamuodot säilyvät si-nänsä ennallaan alunperin hyvin harkitussa muo¬dossaan. Jäseneksi pääsemistä helpotettiin siten, ettei se edellytä välttämättä palvelua Ilmavoimien Viestijoukoissa vaan hallitus voi hyväksyä joukkoomme muunkin aatteellemme ja toiminnallemme vilpittömästi myötämielisen henki¬lön. Killan kotipaikaksi todettiin säännöissä Tampereen kaupunki. Uusissa säännöissä myös vahvistettiin killan ni¬meksi lyhyempi muoto: Ilmavoimien Viestikilta. Sana VIESTI katsottiin kattavan yläkäsitteenä kaiken toimialaan liit¬tyvän toiminnan. Säännöille saatiin oikeusministeriön vahvistus 05.06.1996.
Laatua määrän edelle
Killan jäsenmäärä oli asiaa 20 vuotta sitten tarkas¬teltuna kauan pysytellyt puolen tuhannen tuntumissa. Kil¬ta oli tässä suhteessa asettanut laadun tavoittelun määrän edelle eikä ollut kovin aktiivisesti edes pyr¬kinyt rekrytoimaan jäsenistöä vielä varus¬miesikäluokkien keskuudesta. Tuomen mukaan oli saatettu todeta, että vasta reservin kertausharjoi¬tuksissa olleiden keskuudessa suoritettu rekrytointi tuottaa pysyvää ja aktiivista jäsenistöä.
Eero Vuorimaan vuonna 1995 kokoamien tilastotietojen valos¬sa pitivät Taimo Tuomen 1985 tekemät havainnot hyvin paikkan¬sa. Näennäinen jäsenmäärä oli tosin käynyt 1970 -¬luvun alkupuolella jopa lähellä yhdeksääsataa, mutta näistä oli jäsenmaksun maksaneita todellisuudes¬sa vajaat puolet. Vuodesta 1985 vuoteen 1995 oli jäsenmäärä hieman kohon¬nut ollen sillä hetkellä (10/95) kuusisataa¬kaksikymmentäkaksi (622) jäsentä. Jäsenten alu¬eellinen jakautumisessa painottui Helsingin ja Tam¬pereen osuus ja ikärakenteessa 50-59-vuotiaat. Kunniajäseniä vuonna 1995 killalla oli alkaen ikäpresidentti Kau-no Martialasta kaikkiaan yhdeksän (9). Jäsen¬rekisteriä olivat ansiokkaasti pitäneet ja kehittäneet Jukka Kiven jälkeen Pentti Kauppinen ja Eero Vuori-maa.
Tätä katsausta varten on Eero Vuorimaa jälleen koonnut tilastotietoa jäsenistön alue- ja ikäjakautumasta 2000-luvulta. Jäsenten kokonaismäärä on hieman laskenut mutta vakiintunut viime vuosina hieman yli 450 jäsenen. Alueellisesta jakautumasta voidaan todeta, että suurimmat jäsenmäärät ovat edelleen Helsinki-Uudenmaan, Tampereen ja Jyväskylä-Tikkakosken alueilla. Ikäjakautumasta voidaan todeta keski-iän nousseen siten, että suurin jäsenmäärä on 60-69 vuoden välissä. Naisjäseniä on hieman alle kaksikymmentä, heistä suuri osa sodanajan lottia.
Seppo Penttinen valittiin vuonna 2001 killan kunniapuheenjohtajaksi. Elossa olevia kunniajäseniä killalla on kaikkiaan kahdeksan.
Tärkeimmät vuotuiset tapahtumat
Taimo Tuomi toteaa kaksikymmenvuotiskatsauksessaan v 1985 seuraavaa:
”Killan valtakunnallinen toiminta keskittyi kahden sääntömääräisen kokouksen ympärille. Nämä on pyritty järjestämään vaihdellen sellaisissa ympä¬ristöissä, mitkä rivijäsenellekin aina uudella tavalla valot¬taisivat yhteiskunnastamme uusia puolia ja piirteitä. Elekt¬roniikka on luonnollisesti keskeinen aihe, mutta kokousten merkeissä on tutustuttu myös muihin aselajeihin ja puolustushaaroihin. On käyty viestijoukkojen lisäksi meri-voimissa, rajavartiolaitoksessa, ilmatorjuntatykistössä, panssarijoukoissa, jäänmurtajalla, kaapeli televisiossa ja monia eri aloja edustavissa teollisuuslaitoksissa. Paikallistoiminnassa on nähty hyväksi hakeutua yhteistyö¬hön muiden kiltojen ja maanpuolustusyhteisöjen kanssa. Maanpuolustuskillat r.y.:n kiltapiiriorganisaation odotetaan (1985) tehostavan ja aktivoivan paikallista kiltatoimintaa yhteistoimintamahdollisuuksia lisäämällä. Aktiivien jouk¬ko näkyy pysyttelevän suurin piirtein 10 %:ssa jäsenmää¬rästä.”
Killan kaksipäiväiset kevät- ja syystapahtumat olivat kolmannella vuosikymmenelläkin keskeisiä tapahtumia. Kaikkiaan kilta oli vuoteen 1995 mennessä kokoontunut Tikkakoskella kahdeksantoista (18) kertaa, Tampe-reella ja Helsingissä (lähialue ml) kummassakin kuusi (6) kertaa, Hämeenlinnassa neljä (4) kertaa, kahdesti (2) Riihimäellä, Kuorevedellä ja Turussa ja kerran Lahdessa, Valkeakoskella, Lylyssä, Po¬rissa, Mikkelissä, Raumalla, Rissalassa, Porvoos¬sa ja Utissa.
Neljännellä vuosikymmenellä on noudatettu vanhaa hyväksi koettua perinnettä. Yhä vahvemmin korostuu Tikkakosken merkitys toisena vuosittaisena kokouspaikkana. Siellä on tähän mennessä kokoonnuttu jo 25 kertaa. Kokouksissa on ollut mukana 40–50 henkeä. Merkittävää on ollut, että lotat ovat olleet muutaman hengen voimalla säännöllisesti mukana.
"Ilmaviesti" ja Pilven Veikko yhdyssiteenä
Vuodesta 1970 alkaen kilta julkaisi omaa, 2-4 kertaa vuodessa ilmestyvää tiedotuslehteään ”Ilmaviestiä” . Lehti toimi paitsi killan kokoonkutsujana myös erityisesti aselajin perinneasioiden tallentajana. Killan budjetista ”Ilma¬viesti” haukkasi leijonanosan, mutta ilman lehteäkään ei katsottu voitavan tulla toimeen. Valtakunnallisessa killassa lehti oli 90 %:lle jäsenistöstä lähes ainoa käytän¬nön kontakti kiltaan.
Ilmaviestin toimittajana ylivoimaisesti suurimman urakan Taimo Tuomen jälkeen teki kiltaveljemme Seppo Vasama, jonka lämmin ote kilta-asioihin toi kaksi – kolme kertaa vuo¬dessa kunkin kiltalaisen kotiin tervehdyksen sekä oman killan asioista että ylipäätään ilmailu- ja maanpuolustustapahtumista. Seppo on kunnia¬jäsenyytensä todella hyvin ansainnut!
Ilmaviestin toimitus haki vuonna 1995 muotojaan. Vireillä olleen Ilmavoimien kiltaliiton puitteissa oli ta¬voitteena kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä yhteisjulkaisu. Nähtiin myös, että tätä yhteisjulkaisua jouduttaisiin jatkossakin täyden¬tämään kiltakohtaisin erikoisviestein.
Muusta killan julkaisutoiminnasta mainittakoon:
– Ilmavoimien Viestikoulun 30-vuotishistoria vuodelta 1972
– Luonetjärven varuskunta 1939-1989; v. 1989
– Ilmavoimien viestialan 50-vuotisjuhlajulkaisu; v. 1992
– Torjuntavoitto 1944 ja Torjuntavoitto varmistetaan 1944-45
Ilmavoimien Viestikillan aloittaessa neljättä vuosikymmentään perustettiin Ilmavoimien Kiltaliitto. Sen perustavassa kokouksessa valittiin liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Pekka Kanninen. Hän kirjoitti puheenjohtajan palstallaan yhteisen kiltalehden Pilven Veikon toisessa numerossa syksyllä 1996 mm:
”Liiton syntymiseen on useita syitä: ilmavoimien kiltojen yhteistoiminnan sekä keskinäisen tiedonkulun tehostaminen ja selkeyttäminen, yhteinen julkaisutoiminta, yhteistoiminta ilmavoimien kanssa, kotimainen ja kansainvälinen edustavuus sekä yhteisten etujen ajaminen.”
Käytännön toimenpiteenä liitto päätti jatkaa Pilven Veikko –lehden julkaisemista. Tässä kymmenen vuotta jatkuneessa työssä Ilmavoimien Viestikillan edustajat ovat olleet vahvasti mukana. Lehden joka numerossa on varattu aukeaman verran puhtaasti kiltamme käyttöön. Kaksi viestitoimialaa käsittelevää teemanumeroa on myös saatu aikaan, ensimmäinen syksyllä 1997 ja toinen syksyllä 2001.
Ilmavoimien viestitoimialan historiatyö
Ilmavoimien killat ovat kukin sektorillaan tehneet mittavaa työtä ilmavoimien historian kartoittamiseksi. Lennostojen ja Ilmasotakoulun historiat on jo saatu aikaan samoin Lentovarikon historia. Laajalle alalle haaroittuvan viestitoimialamme historian peruskartoituksessa on Perttu Peitsara tehnyt kuluneen vuosikymmenen mittaan syvälle luotaavan arkistotutkimuksen, jonka luomalle perustalle voidaan jatkoa hyvin rakentaa.
Kiltatunnukset ja muistomerkit
Killan tunnuksena on alun perin ollut kultainen viestin salama tutkapeiliä symboloivalla hopeisella pohjalla. Tunnusta käytetään kil¬lan rintamerkkinä.
Tämä tunnus on myös killan standaarissa, jota jae¬taan tunnustuksena ansioituneille jäsenille ja jota käytetään myös edustustarkoituksiin. Myöhemmin otettiin käyttöön tunnustuspalkintona myös kiltalevyke. Perinnejoukko-osaston 40-¬vuotispäivänä vuonna 1982 kilta sai yhteiseksi näkyväksi symbolikseen killan tunnuksella varustetun lipun.
Kilta on toteuttanut muistolaatan perinnejoukko-osastonsa aiemmille sijoituspaikoille Hämeenlinnan Suomen kasarmille sekä Naarajär¬velle. Vireillä oli vuonna 1995 muistolaatan toteutus ensimmäi¬sen ilmavalvontatutkan Raijan sodanaikaiselle sijoituspaikalle Malmilla. Tämä muistomerkki paljastettiinkin vuoden 1997 keväällä. Sitä ennen oltiin jo vuonna 1996 osallisina Parolan kentän laidalle pystytettyyn muistomerkkiin ja sen siirtoon uudelle sijoituspaikalle kenttäalueella.
Killan hallinto
Killan puheenjohtajina ovat toimineet 1995-96 Mikko Uola, 1997-1998 Kalevi Kiesi ja 1999-2000 Matti Antikainen. Kaikilla heillä oli sihteerinä Eero Vuorimaa.
Nykyinen puheenjohtaja Valto Ottovainen on hoitanut tehtäväänsä vuodesta 2001 lähtien. Sihteerinä hänellä oli vuosina 2001-2003 Timo Tuominen ja vuodesta 2004 lähtien jälleen Eero Vuorimaa.
Killan taloudenhoitajana pitkän päivätyön Oiva Saarenpään jälkeen teki Seppo Penttinen. Sepon otettua killan puheenjohtajuuden v 1990 vas¬taan Kauko Alloselta ryhtyi taloudenhoitajaksi Rauno Haikarainen, joka toimi tässä tehtävässä ansiok¬kaasti aina vuoteen 2003 saakka.
Killan talous
Killan talous oli alkuvuosina ongelmana varsinkin kun jäsenmaksujen keräämisessä ei ollut vielä riit¬tävän vakiintuneita menettelytapoja. Ongelmalliseksi osoittautui aikanaan myös Ilmavoimien Viestikoulun 30-vuotisjuhlajulkaisun rahoitus.
Alkuvaikeuksien jälkeen löytyi killan taloudenhoitoon systemaat¬tiset menettelytavat ja suuria vaikeuksia ei enää ole ilmennyt. Killan jäsenmaksu oli v.1966 5 mk, v.1975 10 mk, v.1985 30 mk, vuonna 1995 75 mk ja tällä hetkellä euroaikakautena vuonna 2005 20 euroa.
Lopuksi
Vuonna 1995 oli aihetta kirjoittaa seuraavaa:
”Ilmavoimien Viestikilta ry:llä on edelleen oma selvä paik¬kansa ilmavoimien kiltojen ja maanpuolustuskiltojen jou¬kossa. Kiltamme toiminnassa on vuosien mittaan ollut nou¬suja ja laskuja, tänään toimintamme on Mikko Uolan joh¬dolla vakaasti loivassa nousussa.
Keskeinen toimintakentän muutos tulee tapahtumaan Ilmavoimien kiltojen liiton pe¬rustamisen myötä, mikä tulee helpottamaan voimavarojen koordinointia monellakin alueella. Kiltamme voikin katsoa luottavaisena tulevaisuuteen uskoen, että se edelleenkin kykenee tarjoamaan mielekkään toimintakentän sukupuo¬leen, sotilasarvoon, koulutukseen ja tehtäviin katsomatta sekä ilmavoimien viestiaselajin reserviläisille että kaikille asianharrastajille, jotka kauttamme haluavat osallistua ra¬kentavaan maanpuolustustyöhön.
Erityisesti Ilmavoimien kiltojen joukossa killallamme tulee jo nimensä mukaisesti olemaan oma tärkeä tehtävänsä yhteyksien rakentajana.”
Tänään vuonna 2005 suuri osa edellä sanotusta pitää edelleen paikkansa. Joudumme kuitenkin alkavana toimintavuonna 2006 uudelleen pohtimaan kiltamme tavoitteita ja menettelytapoja muuttuneessa toimintakentässä, jossa vanha keskeinen perinnejoukko-osastomme on saanut yhä mittavampia, paljolti viestitoiminnan ulkopuolelle ulottuvia tehtäviä ja myös nimeltään muuttunut Ilmasotakouluksi. Joudumme myös kuten kaikki muutkin killat ja moni muu järjestö toteamaan jäsenistömme ikääntyvän. Nuorien mukaan saanti on kaikessa järjestötoiminnassa ongelmallista.
Toisaalta meidän on nähtävä, että elektroniikan ja elektronisen sodankäynnin merkitys Suomenkin pienten ilmavoimien tehtäväkentässä on voimakkaasti kasvanut ja tulee edelleen kasvamaan. Muistaen kunniakkaat perinteemme jo viime sotien ajalta voimme siis luottavaisesti ja tarmokkaasti varautua tulevaisuuteen.
Muistakaamme Ilmavoimien tunnuslause:
QUALITAS POTENTIA NOSTRA
LAATU ON VOIMAMME
Opetelkaamme erityisesti kiltatyössä myös tunnuslause:
CONCORDIA POTENTIA NOSTRA
YHTEISTYÖ ON VOIMAMME